Valitsin viikon klassikkoaiheeseen jotain lähellä olevaa, arkista ja rakasta.
Nämä lasit ovat Kaj Franckin Kartio-sarjan 50-luvun kappaleita. Ne ovat mummon ja papan peruja ja myös niiden alkuperäinen pahvipakkaus on tallella. Parissa lasissa on jopa paperinen tarra jäljellä, joten ne ovat ilonani vain kaapissa.
Vaikka arjen kauneus on minulle tärkeää, on hyvin suunnitelluilla esineillä myös muita oleellisia arvoja. Hyvin suunnitelluista käyttöesineistä tulee klassikoita, joita vaalitaan sukupolvesta toiseen ja jotka koko kansa ottaa omakseen. Franckin ajatus kierrättämisestä ja käyttöesineiden funktionaalisuudesta toteutuu juuri lasissa hyvin.
Ihan kuin juomakin maistuisi paremmalta näistä laseista.
14. syyskuuta 2007
valokuvatorstai/klassikko
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Hienot lasit! Mutta miten ihmeessä ne ovat säilyneet sukupolvesta toiseen vain paketissa käyttämättöminä?
Kyllä niitä on käytetty, mutta parissa on edelleen tarra ja niitä on varmaan säästetty parempaan käyttöön. Tai rubiininpunainen ei ole ollut jonkun lempiväri...
Meidän perheessä hamstrataan kaikkea. Isovanhempien varastoista löytyi 10 vuotta sitten 2,5 kiloa pula-ajan kahvipapuja.
Lähetä kommentti