Ai mikä mut tekee onnelliseksi?

Ainakin se, että mä olen sinut mun elämäni kanssa. Aina välillähän mä tietty vihaan tätä asioiden arkista ja loputonta kiertoa sekä musertavaa raskautta, joka lannistaa alleen. Mutta mun mielestä sellaisiakin kausia pitää olla, sillä eihän tää elämä voi pelkkää nousukiitoa olla. Se olisi jo aika epätodellista ja vähän naurettavaakin.

Usein just ne pienet asiat saa aikaan parhaimman mielen. Se, kun saa rauhassa hiplailla kirjoja Akateemisessa, nauttia hitaan aamupalan sängyssä, chai latten kanelin tuoksu joka osuu nenään ennen kuin ehtii siemaista mukista, vinyylilevyhyllyn aakkostaminen yhdessä, vähemmän kutiava ja kipeä iho tai kun toinen ottaa sua kädestä kiinni kadulla. Lauantaina musta tuntui, että sain ihanan aarteen, kun ostin uuden Paul Austerin, vaikkei olisi ollut oikein varaakaan.

Aikamoista luksustahan se on, että saa tehdä elämässään niitä asioita, joista tykkää. Toisaalta ne on ollut mun valintoja, vaikken olekaan tietoisesti hakeutunut oikein mihinkään tähän mennessä. Suunnitelmia on kiva tehdä, kunhan ei ota niitä niin tosissaan että maailma murenee, jos ne ei toteudukaan.

Kyllä se elämä kantaa. On kantanut tähänkin asti. Just nyt mä oon luottavainen tämän väsymyksenkin keskellä.

Hyvä viikonloppu. Hyvä maanantai.